Kuinka valitaan sopiva yhteisömanageri tiimiin?

Hei Sami, mitä teet työksesi?

Jos vastaan lyhyesti, jää kysyjällä kulmakarvat ilmaan. Jos taas lähden kertomaan työstä käytännön esimerkein, vaihtuu puheenaihe juuri ennen kuin kerron osaavani lentää.

Lyhyt versio: olen päivittäin tuhansien ihmisten keskellä, ja pidän heistä huolta yksilöinä ja yhteisöinä.

Pitkä versio: no sanottakoon, että tähän hätään paras suomenkielinen vastaus löytyy Ammattinetti-sivuilta. Vaikka sivuilla puhutaan pelkästä pelialasta, löydät yhteisömanagereita monista muistakin yrityksistä, organisaatioista, ja jopa kunnista. Jos haluat hahmottaa yhteisömanagerin työnkuvaa tai palveluita paremmin, niin vaihda itsellesi tuttu alue pelialan tilalle, ja käy Ammattinetin listaa läpi. Samalla valmistaudut keskustelemaan yrityksesi tarpeista kelpo pohjalta.

Esimerkin vuoksi ja tekstiä lainaten: yhteisömanageri hoitaa Paraisten kaupungin ja sen asukkaiden muodostamien yhteisöjen välisiä suhteita.

Ja niin edelleen.

Ammatti ei ole erityisen sukupuolittunut, vaan jokainen yhteisömanageri toimii osana itselleen sopivaa yhteisöä. Sitä toisaalta tuli yhdessä kohtaa pähkäiltyä, että kuka kumma kutsuu itseään yhteisöjä synnyttäväksi yhteisökätilöksi. Toinen hieman erikoinen vaihtoehtoinen nimitys yhteisömanagerille on yhteisöpuutarhuri, ja siitäkin saattaa saada hieman väärän mielikuvan. Osa yhteisömanagereista keskustelee itselleen sopivista ammattinimikkeistä, ja samalla ottavat riskin, ettei kukaan muu ymmärrä heidän toimenkuvaansa. Ymmärrän tavallaan, mutta en sitten kuitenkaan.

Pointtini on se, että yhteisömanagerin perustaitoihin kuuluu ymmärrettävä kielenkäyttö. Jos etsit sopivaa ammattilaista, niin yhteisestä sanavarastosta on hyvä lähteä liikkeelle. Tällöin tiedät, että palveluntarjoaja tekee parhaansa ymmärtääkseen sinua, liiketoimintaasi, ja asiakasvirtaasi.

Yhteisömanagerin työ ei sovi kaikille

Ammattia voi luonnehtia ikivihreäksi. Osa ihmisten tarpeista muuttuu nettiyhteyden myötä, mutta ammattitaito itsessään rakentuu sopivan persoonallisuuden ja hyvien arvojen päälle. Aivan kuten ennen vanhaan, kunnon kyläkauppias välitti jokaisesta asiakkaastaan yksi kerrallaan, ja tiesi mitä kyläyhteisön jäsenet tarvitsivat ilman pyytämistä. Nykyään ihmisten liikkeitä ja tarpeita voi seurata digitaalisesti, mutta yhteisömanagerin on silti oltava luonnostaan se tyyppi, jonka puoleen on helppo kääntyä. Siksi listasinkin muutaman ominaisuuden, joita työhön sopivalta henkilöltä tulisi löytyä.

Empatia. Niin valtaisan monelta julkiselta lynkkaukselta oltaisiin vältytty, jos asiakaspalvelusta tai viestinnästä vastaava henkilö olisi ollut luonnostaan palveluhenkinen. Tunteiden aistiminen, vahva intuitio ja ihmisten ymmärtäminen ovat hyvän yhteisömanagerin ominaisuuksia. Näitä piirteitä on vaikea opetella, ja näiden avulla pystytään välttämään kriisit ennen niiden syntymistä. Empatian kautta saadaan myös luotua pitkäkestoisia suhteita yhteisön sisällä, kuin myös lojaaleja asiakkaita ja ilmaista mainosta.

Uteliaisuus. On ihan ok olla vain 80 % valmis työhön. Se puuttuva 20 % saa jäädä muistuttamaan, että aina on opittavaa, aina on varaa kehittyä ja aina voi yllättää itsensä, työnantajansa, asiakkaansa ja yhteisönsä. Yhteisömanagerin on oltava luonnostaan utelias sen yhteisön elämästä, jonka seurassa pyörii.

Luovuus. Osalle niin vaikeaa, ja osalle taas niin helppoa. Tiedä mikä siinäkin sitten on. Joskus ajattelen, että luovuus on rohkeutta olla oma itsensä. Toisinaan taas tuntuu siltä, kuin luovuus olisi sisäänrakennettu kyky yhdistellä kaikkea saamaansa tietoa huikealla vauhdilla. Ehkä se on näitä molempia, rohkeutta olla nokkela. Luovuus on joka tapauksessa tärkeä ominaisuus, sillä se muuntuu kampanjoiksi, liikeideoiksi, tuotteiksi, palveluiksi, ohjelmaksi, kehitysideoiksi, sisällöksi, ja ties miksi. Luovuus antaa siiiveeeet.

Itseohjautuvuus ja paksunahkaisuus. Vaikka häärin tuhansien ihmisten keskellä, niin vapaudesta syntyvä vastuu voi tuntua välillä yksinäiseltä ja stressaavalta. Teen tuhansia ihmisiä koskevia päätöksiä välillä täysin yksin, ja yksin kannan myös silloin vastuun. Sellainen tyyppi ei sovi yhteisömanageriksi, joka ei uskalla itsenäisesti kehittää yhteisöjen elämää. Johdon ei kuulu olla huolissaan yhteisömanageristaan. Myöskään (ja kaikki tunteet kunniaan) sellainen tyyppi ei sovi työhön, joka ei tiedä mitkä omista tunteista tulisi jättää julkisen työroolin ulkopuolelle.

Vapaus ja vastuu yhteisömanagerin työssä muistuttaa yrittäjän elämää. Aistien on oltava kaiken aikaa auki.

Työ vaatii paljon henkisiä mehuja, eikä tunne työaikoja. Työn positiivisten puolten on painettava vaakakupissa paljon enemmän, jotta sen pystyy omaksumaan osaksi elämää – ja siihen tarvitaan sopivan hullua luonnetta.

Tarkoitukseni oli kertoa työstäni niin, että se tulisi tarpeeksi tutuksi asiasta kysyville. Toivottavasti annoin samalla vinkkejä keskusteluun, jos on joskus tarvetta haastatella yhteisömanageria mukaan tiimiin.

Miksi me muodostamme yhteisöjä?

Syksy on suosikkini vuodenajoista. Se voi johtua kesän jälkeisestä perinteestä herätä sumuisille koulumatkoille, tai sitten vain nautin luonnon ruskasta. En ole vieläkään aamuihminen, mutta viileään utuun astumisessa on jotakin uudistavaa ja piristävää. Valtaosa ihmisistä tuntuisi pitävän eniten joko kesästä tai keväästä, mutta minulle se on syksy.

Syksyn jälkeen ensimmäiset pakkasetkin ovat kivoja, kun voi kantapäällä rätisyttää lätäköitä, tai ihailla heinissä kimmeltävää huurretta.

Inspiroiduinkin vaihtamaan nettisivujeni tyyliä, ja mietin tässä samalla mitä uutta syksyyni kaipaan. Mietin sopivia harrastuksia tai mitä muut tekevät tähän aikaan vuodesta. Yhteisöjen suhteen päässäni pyörii vain pari hassua pingispalloa. Olen osa monipuolista työyhteisöä, ja kuulun näköjään syysihmisiin, mutta entä vapaa-ajan yhteisöt? Miten löydän omani?

Ajattelinkin nyt käydä läpi eri syitä liittyä yhteisöihin, ja olet tervetullut pohtimaan asiaa myös omalla kohdallasi!

5 syytä miksi ihmiset muodostavat yhteisöjä?

Samat arvot tai sama näkökulma. En tunne kuuluvani mihinkään puolueeseen, mutta tiedän kyllä mihin en ainakaan kuulu. En harjoita mitään uskontoa, vaikka kunnioitankin toisten uskoa. Tunnen kuitenkin ihmisiä, joille oma puoluekanta tai uskonto ovat tärkeä osa elämää. Nämä yhteisöt vaikuttavat olevan todella pitkäkestoisia, mutta en ihan vielä löydä täältä omaa paikkaani.

Ulkopuoliset syyt jotka puskevat yhteen. Hurrikaani Irma herättää ihmisissä tarpeen auttaa toinen toisiaan, ja Turussa saimme juuri kerääntyä kauppatorille kynttilämeren ympärille. Nämä ovat kuitenkin tilapäisiä yhteisöjä, jotka jatkavat omaa elämäänsä myöhemmissä keskusteluissa. Erilaiset vertaistukiryhmät tuovat näistä ulkopuolisista syistä ihmisiä pidemmäksi aikaa yhteen, mutta en nyt tiedä jos sellainenkaan tuntuu ajankohtaiselta.

Identiteetti. Olen turkulainen, ja seuraan alueellisia tapahtumia ja tiedotteita. Ulkomaanmatkalla voi olla hauska törmätä vahingossa suomalaisiin, joten kotikunta ja kotimaa ovat yhteisöjäni. Opintojen puolesta on myös ollut hauska törmätä samaa alaa opiskeleviin yllättävissä tilanteissa, joten koulutus tai ammatti sopivat samaan pakettiin. Mieleeni tulee vielä ihmisiä, jotka kantavat tiettyjä brändejä tai fanituotteita mukanaan, tai ihmisiä jotka kertovat elämäntyylistään ja valinnoistaan sosiaalisessa mediassa. En ole erityisen merkkiuskollinen, mutta elämäntyylini kautta saattaisin löytää samanmielisiä.

Yhteiset tavoitteet, ja niiden mukaan käyttäytyminen. Tästä tulee mieleen erilaiset laihdutuskerhot tai kuntoilukerhot, joissa yhteisön jäsenet puskevat toinen toisiaan ja jakavat vinkkejä. Your Shape Fitness Evolved ja Wii Fit U -kotikonsolikuntoilu olivat aktiivisessa käytössä pari vuotta, mutta yhteisöllisyys siitä jäi uupumaan. Mobiiliklubeja en ole kokeillut, vaikka välillä joku tutuistani tekee fitness-päivityksen jonkin sovelluksen kautta.

Yhteinen tavoite voi olla myös ”tässä ja nyt”, eli jonkinlainen yhteinen konkreettisempi pikatempaus. Esimerkiksi bisnestapahtumissa voimme käydä verkostoitumassa ja esittelemässä taitojamme, tai vain kuuntelemassa ja kahvittelemassa. Lisäisin hyväntekeväisyystoiminnan ja kansalaisaktivismin vielä yhteisiin tavoitteisiin, sillä jokin itseä suurempi kutsumus tuo ihmisiä tehokkaasti yhteen. Lämpenee…

Intohimot ja mielenkiinnon kohteet. Hmm. Harrastan pelaamista ja ammattikirjallisuuden lukemista, mutta niihin liittyvissä yhteisöissä pyörin lähinnä töiden varjolla. Intohimoja löytyy monia, joten ehkä olisi aika kokeilla jotakin muuta kuin yksilölajeja. Sosiaalisessa mediassa näyttäisin fanittavan muutamia asioita, joten ehkä yhteisöön saa kuulua myös passiivisesti? Kulttuurin parista saattaisin löytää paljonkin uutta koettavaa, mutta veri tuntuu vetävän voimakkaammin kohti luentoja ja kursseja. Kuumenee…

Yhteisöt elävät niin kauan, kun ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä.

Taidan itse olla vapaa-ajallani lähinnä yksi sivusta tarkkailijoista, mutta näiden viiden syyn jälkeen ei vaikuttaisi lainkaan mahdottomalta löytää muitakin, jotka tykkäävät rätisyttää lätäköitä.

Jäätynyt lätäkkö
Kop kop. Joko jalkapohjaa kuumottaa?

 

Arkemme pelit – pelillistäminen tutuksi

Kello oli jotakin kahden ja kolmen välillä yöllä. Joukkolynkkaus oli yhä meneillään Facebookissa, ja yksi tilapäivitys päätyi vaikuttamaan useamman ihmisen elämään.

Saa levittää! – kajahti joukon kärjestä, ja liekki tarttui soihdusta toiseen. Kaikille ei riittänyt soihtuja, ja osa tarttui talikoihin. Törkkikää vaikka sitten!

Kolmevuotiasta lasta ei päästetty pikaruokalaan pissalle, mikä itsessään juomaa ostavalta asiakkaalta on tietenkin rumasti tehty. Siitä ei pääse mihinkään.

Lapsen äiti hermostuksissaan uhittelee lähtevänsä kylille tästä kertomaan, että kyllä kaikki tulevat tietämään. Tänne tulemme soihtuinemme ja yöllä huudamme ikkunanne alla!

2250 ihmistä sitten asiasta kylällä kuuli, ja 600 tuli ikkunan alle huutelemaan. Pikaruokalan ikkunat ja ovet oli laitettava säppiin, ainakin Facebookissa.

Näin me ihmiset toimimme. Pidämme yhteisistä haasteista ja seikkailuista, tunteikkaista ristiretkistä ja noitarovioista. Lohikäärmeistä ja ritareista!

Ja pian tämäkin seikkailu unohdettiin.

Olemme tehneet arjestamme hauskempaa läpi historian, ja opimme siirtämään hauskuuttavia elementtejä peleihin. Lopulta pelien tuli aika antaa oppejaan takaisin.

Vaikka tosielämän ristiretket tai joukkolynkkaukset eivät ole millään tavalla hauskoja, auttaa massojen liikkeiden seuraaminen hahmottamaan pelillistämistä.

Pelillistämisen voi nähdä ihmisluonteeseen ja tarpeisiin tarttuvan tilan luomisena, jonka sisällä halutaan toteuttaa itseään. Tässä tilassa mielenkiintoisinta on se, että siellä olevia sääntöjä noudatetaan vapaaehtoisesti, mikäli ne edes säännöiltä tuntuvat.

Sääntöjä noudatetaan vapaaehtoisesti, mikäli ne edes säännöiltä tuntuvat.

Kaikille suomalaisille, ainakin serkun kaiman kautta tutut ämpärijonot voidaan nähdä tällaisena tilana. Jonossa ollaan omasta vapaasta tahdosta, koska se on hauskaa. Jonossa ei etuilla.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki tilasta on peli nimeltään Soldiers of Odin. Tässä pelissä on omat tittelit, juoni, merkit ja tunnustus hierarkiassa etenemisestä, partiointi-seikkailut, sankarit kutsumuksineen, haasteet ja yhteiset kerhoiltamat – tarinan antagonistia unohtamatta.

Vaikka ajatus saattaa ensin hieman naurattaa, niin kannattaa katsella ympärilleen.

Pelillistämisen soveltaminen liiketoimintaan

S-ketjun uusin idea laskea valmiiksi alehintaisten ruokatuotteiden hintaa kello 21:00 jälkeen näyttää ensisilmäyksellä uudelta palvelulta, ja hävikkiä vähentävältä PR-tempulta. Alta löytyi kuitenkin heti kolmas piirre, eli peli.

S-ketjun peli tarttuu erityisesti niihin, jotka haluavat löytää oikoreittejä – eli oppia kiertämään peliä sen omien sääntöjen sisällä. Toki peliä pelaa myös satunnaisesti aletuotteisiin tarttuvat pelaajat, joille riittää aletuotteen poimiminen hyllystä heti kello 21:00 jälkeen. Voitto se sekin on.

Osa asiakkaista etsii kuitenkin sopivaa kellonaikaa tulla ostoksille, ja osa piilottaa alennushintaiset tuotteet uudempien taakse seuraavaa kauppakierrosta varten. Täysin aloittelevat pelaajat kulkevat kärryjen kanssa ympäriinsä teeskennellen, että vielä on ostoksia tehtävänä. Pientä kilpailuhenkeä ja pian on voitokkaita hetkiä kärry täynnä!

Myös erilaiset VIP-asiakkuudet sisältävät peleistä tuttuja elementtejä. Päällisin puolin VIP-kohtelu näyttää paremmalta palvelukokemukselta, mutta todellisuudessa yritykset luovat palkitsevia voittokokemuksia nostamalla ihmisiä etujoukkoon. Tässä pelissä rahan arvo voi muuttua, ja samalla valloitetaan avainasiakkaita. Kuinka hyvältä tuntuukaan kävellä jonon ohi!

Pelillistäminen monesti nähdäänkin osana palvelumuotoilua ja asiakaskokemusta, ja erityisesti osana digitaalisia palveluita tai tuotteita.

Muita paikkoja soveltaa pelillistämistä

Koulutus, jossa oppiminen ei tunnu työltä. Parhaimmillaan oppiminen tapahtuu itsellään, koska sitä varten luodussa tilassa haluaa ”pelata” omasta vapaasta tahdostaan. Esimerkiksi E-koulutuksessa opiskelija haluaa suorittaa tehtävät ja lähteä keräämään voitokkaita tilanteita tosielämästä. Raportin kirjoittaminen muuttuu aidoksi tutkimusmatkaksi ja osaksi henkilökohtaiselta tuntuvaa tarinaa.

Työpäivä, jonka tylsimmätkin tehtävät ovat osa suurempaa houkutinta. Työelämän pelillistäminen onkin yksi pääsyy sille, miksi lähdin aiheeseen perehtymään – toisen pääsyyn liittyessä luonnollisesti verkkoyhteisöihin. Työpäivään voi upottaa mm. kutsumusta, voimaantumisen hetkiä, innostusta, yllätyksiä, edistymistä, kannustimia ja itseohjautuvuutta.

Mutta mitä pelillistäminen EI ole?

Pelillistämistä ei tule koskaan ajatella hauskojen elementtien lätkimisenä jonkin toisen asian päälle. Kysy jokaisen idean kohdalla, pelaisitko itse tätä peliä pelin itsensä vuoksi? Vaikka et voittaisi ämpäriä, niin onko sinulla hauskaa jonottaessa muiden kanssa? Mitä ämpärijonosta puuttuu, jotta olisit itse mukana?

Nokkela mielesi varmasti huomasi, että peleistä tuttuja elementtejä voi käyttää hyvään ja huonoon molempiin. Pelillistämistä ei kuitenkaan saa sekoittaa manipulointiin, sen enempää kuin markkinointia valehteluun. Ihmisten viihdyttäminen, hauskuuttaminen ja kokemusten parantaminen menevät aina edellä.

Naapuri valvoo.

Ehkä mielenkiintoisin uhkakuva on tulevaisuuden dystopia, jossa kansalaistottelevaisuus on osa hauskaa peliä. Tila, jossa kukaan ei enää huomaa pelaavansa jonkun toisen säännöillä. Aina kun keksit uuden tavan parantaa yhteiskuntaa pelillistämisen kautta, avautuu kolikon toinenkin puoli.

Yhteiskunnallisella tasolla todellinen pelillistämisen sovelluskohde olisi esimerkiksi omavarainen ja talkoohenkinen ekokaupunki, jossa kenenkään egoistiset tarpeet eivät pääse pimittämään tietoa tai rajoittamaan vapautta.

Ja kun mielikuvitus lähtee tieteisseikkailemaan, on hyvä aika lopetella.

Mustavalkokuvahaaste Facebookissa – mitä ihmettä?

Me ollaan arjen sankareita kaikki

Minut haastettiin hyvissä ajoin mukaan viikon mittaiseen mustavalkokuvahaasteeseen, mutta kaikki eivät tätä mahdollisuutta saaneet. Haasteen kulta-aika alkaa olemaan ohi, eikä sen vastaanottamista pidetä enää kovin trendikkäänä. Jos pyrit tänä päivänä selviytymään viimeisistä kuvistasi, niin tiedän tunteen. Minutkin valittiin koulun liikuntatunneilla rivistä viimeisenä, ja silti oli mukamas tehtävä parhaansa.

Ensi kerralla kun pelkäät myöhästyväsi junasta tai jääväsi ilman kutsua haasteeseen, niin tässä vinkkini: muuta haasteesta muutama sana, lisää uusia, tai käytä isoja tikkukirjaimia. Myös yhdyssanavirheen lipsauttamista kannattaa harkita, jos muutoin et niitä harrasta. Muista kuitenkin tehdä muutoksesi jo heti ensimmäiseen julkaisuun, tai vilunkipelisi paljastuu.

Mistä mustavalkokuvahaaste on peräisin?

Googlaamalla selviää, että haasteen taustalla on voinut olla epämääräinen tuki syöpäsairaille, tai sitten taidokkaat valokuvaajat ovat haastaneet toinen toisiaan.

Haasteen alkuperä on mietityttänyt ihmisiä jo useamman vuoden eri maailman kolkissa. Suomeen mustavalkokuvahaaste saapui tässä seitsemän päivän muodossaan vasta kesällä 2017. Ulkomaiden serkuille saattaisi yhden tai viiden päivän haaste olla tutumpi, vaikka vuosilta 2014 ja 2016. Haasteita on aina yhdistänyt kehotus olla selittämättä mitään.

Vaikuttaisi siltä, että meidän suomalaisten keskuudessa haasteena on ollut ottaa kuva koiran linssiheijastuksesta tai vahingossa kuvaan eksyneestä sormesta. Todellista taidokkuutta on kuitenkin mitattu kuvan rajaustaidoissa sekä mustavalkoisen filtterin käyttämisessä, seitsemän peräkkäisen päivän ajan. Vanhemmille sukupolville tämä on ollut nostalginen kuvausmatka, ja nuorille sukupolville mahdollisuus ikuistaa oma Hindenburg-hetkensä.

Mikä tekee haasteesta niin suositun?

Kyse on sosiaalisuudesta, itseilmaisusta ja sopivasta vaivattomuudesta. Yksi haluaa esitellä itselleen rakkaita asioita, toinen haluaa esitellä itseään, ja kolmas miettii kuvan asettelua arkisissa tilanteissa.

Seitsemän päivän ajan on lupa kertoa itsestään muille, ja palkinnoksi saa peukutusta.

Minä olen kuitenkin lempiaiheeni.

Itse peukutin hyvin otettuja kuvia, sosiaalisia tilanteita ja täysin pähkähulluja tapahtumia. Valtaosa kuvista meni kuitenkin toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Haasteen mielenkiintoisin anti on ollut ihmisten elämän tulkitseminen näiden kuvien kautta. Tulkinnat tehdään kuitenkin aika lailla automaattisesti – sellaisia me olemme.

Haasteen kautta ihmiset viestivät mm. viettävänsä rentoa elämää, välittävänsä pienistä asioista, varpaista aurinkotuolilla, itseriittoisuudesta, luovuudesta, huumorintajusta, itseilmaisutaidoista, sosiaalisesta elämästään, unelmistaan, arjen haasteistaan ja miten suhtautuu yksityisyydensuojaan.

Mitä tästä haasteesta kannattaa poimia talteen?

Harkitutkin päivitykset voivat kertoa eri tarinaa meistä, kuin miten asian alkujaan suunnittelimme. Mustavalkoisesta filtteristä riippumatta päivityksissä kannattaa aina käyttää maalaisjärkeä. Jakaisitko kuvan tai tekstin, ellei se olisi osa jotakin sosiaalista yhteistä haastetta? Onko se jakamisen arvoinen?

Toinen poimimisen arvoinen asia on huomata, millaiset sisältöideat voivat saada tuulta alleen.

Mustavalkokuvahaasteessa oli mukana ainakin seuraavia elementtejä:

  • itseilmaisun tarve (mitä kertoisin itsestäni tänään?)
  • sosiaalinen hyväksyntä (olemme tässä yhdessä, sosiaalinen palaute, hymiöitä ja peukutuksia)
  • vaivattomuus (kuva + filtteri = minä osaan tämän)
  • oman luovuuden käyttäminen (esim. leikkisyys, tulipa hauska kuva – saako tästä tarinan?)
  • oman kädenjäljen näkyminen (tähtäänkö samaan kuin muut?)
  • yllätykset (odotus, mitä itse tai muut kuvaavat seuraavaksi?)
  • tehtävä (sain tekemistä, ja kun kerran aloitin, niin suoritan sen myös loppuun)

Kun vain mukana olisi ollut jokin itseäni suurempi tarkoitus, niin olisin haasteeseen ehkä tarttunutkin.

Kolmantena on todettava, että sadan mustavalkokuvan jälkeen on aika jälleen nauttia maailmasta sen värisenä kuin se meille tarjoutuu.

Ota koppi
Ota koppi!

Nyt laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen

Olen listaaja, ja listojen tekeminen on ollut blogiaiheideni listalla jo pidemmän aikaa. Joskus kuitenkin elämässä tulee kirkkaampi hetki ja tajuan, ettei lista perhana vieköön auttanut saamaan mitään aikaiseksi – muuta kuin sen listan.

Yksi listaustyylini on ollut kuitenkin toimiva, ja löysin sen pohjan tietokoneeni syövereistä – mikä nostalgiapläjäys! Listalta löytyy laihdutustavoitteita, bisnestavoitteita ja vaikka mitä, enkä yhtään ihmettele miksi lista unohtui historiaan. Olen oppinut niistä ajoista paljon uutta, mukaan lukien sen ettei kaikkia asioita kannata tunkea listalle.

Ajattelin nyt esitellä tämän helpon listaus- ja organisointimallin, jonka avulla joku muukin saattaisi saada paremman otteen tehtäväkasastaan. Tämä malli on päivittyvä dokumentti, jossa yhdistyvät aikajärjestys ja tärkeysjärjestys.

Aloitetaan aikajärjestyksestä

Mitä kauemmas aikajärjestyksessä mennään, sen suurempia, tärkeämpiä ja monesti myös epämääräisempiä tehtävät ja tavoitteet ovat. Mallin avulla pilkotaan ja vyörytetään tehtävälistalta tavaraa lähemmäs tätä päivää ja käytännönläheisyyttä. Simppeliä ja toimivaa.

Luo uuteen (Word)-tiedostoon neljä makusi mukaisesti tyyliteltyä otsikkoa. Valitse näistä kahdesta itsellesi sopivammat ajanjaksot. Kumman avulla hahmotat ajankulkua paremmin?

A

  • Viikon sisällä
  • Kahden kuukauden sisällä
  • Puolen vuoden sisällä
  • Vuoden sisällä

B

  • Viikon sisällä
  • Kuukauden sisällä
  • Vuosineljänneksen sisällä
  • Vuoden sisällä

Voit käyttää mallia lähes missä asiassa tahansa: työelämässä, uravalinnassa tai elämän muissa tavoitteissa. Käytetään tällä kertaa esimerkkinä erittäin perinteistä laihduttamista:

Viikon sisällä

  • Tee 100 vatsalihasliikettä päivässä B
  • Hanki askelmittari ja aloita X kuntoaskeleesta per päivä B
  • Pidä vihannestikkuja purkissa aina valmiina (+ dippi) A
  • Pidä yksi nauti-mitä-vain -päivä A
  • Etsi tietoa eri liikuntalajeista ja harrastuksista A
  • Juo joka aamu vihersmoothie C

Kahden kuukauden sisällä

  • Löydä kuntoilumuoto josta pidät A
  • Muokkaa ruokavaliosi kestävälle pohjalle A
  • Käy illanvietossa yksi pieneksi jäänyt vaate päällä B
  • Pudota painoa X kiloa A

Puolen vuoden sisällä

  • Pudota painoa X kiloa A
  • Säästä uutta vaatekokoa varten A
  • Käy illanvietossa useampi pieneksi jäänyt vaatteesi päällä B

Vuoden sisällä

  • Ole rantakunnossa C
  • Nauti liikkumisesta A
  • Syö ja juo terveellisesti A
  • Pudota painoa X kiloa B
  • Keksi palkinto saavutuksistasi A

Tärkeysjärjestys löytyy kirjaimista

Joko ehdit ihmettelemään mitä kirjaimet listan perässä tekevät? Jokaisen listatun tehtävän perään lisätään joko kirjain A, B tai C. Kirjaimet luonnollisesti kertovat kuinka tärkeästä ja ajankohtaisesta hommasta on kyse. Kirjainmerkintöjä saa ja kuuluukin vaihdella.

  • A on tärkein ja siihen sitoutuu
  • B voidaan sovittaa kalenteriin heti A:n jälkeen
  • C muistuttaa olevansa olemassa sopivaa hetkeä varten
  • (D) on listalta pudonnut asia, millaiseksi C-kirjain monesti muuttuu

Helposti tehty on puoliksi tehty

Tämä malli jäi aikoinaan historiaan siksi, että tekemättömiä asioita piti turhaan listalla. Tekemättömät asiat jäävät hiertämään takaraivoon, ja jotenkin hidastavat muutoin touhukasta fiilistä.

Toinen mikä voi mennä pieleen on se, että tärkeysjärjestys perustuu paikoin mututuntumaan. Mistä sitä oikeasti tietää onko vihersmoothien nauttiminen joka aamu yhtä arvokasta kuin valmiiksi pilkotut naposteluvihannekset pitkin päivää. Yllä listatussa esimerkissä vihersmoothie on vaihtanut kirjaintaan, koska se ei enää perustu mututuntumaan.

Kokemuksesta viisastuneena voinkin esitellä priorisointimallin, joka kertoo mihin on helpoin ja kannattavin tarttua:

Tehtävien priorisointi
Helposti tehty on puoliksi tehty

Noin, nyt mikään ei voi mennä pieleen ^^

P.S. kaikille vihersmoothiefaneille tiedoksi, ettei esimerkkitapauksen henkilö omista blenderiä 😉